Päivä 12.

Päivä alkoi Jennin ja Nupun hakemalla aamiaisella. Sillä perussetillä.
Aamurutiinien jälkeen päätettiin lähteä vielä Cannesiin. Oli nimittäin viimeinen kokonainen päivä ennen kotiin lähtöä. Jenniä oli jäänyt vaivaamaan yhdet kengät jotka oli edellisellä reissulla jäänyt hankkimatta ja Cannes oli lyhyen bussimatkan päässä. Cannesissa tehtiin muutamia ostoksia tutuissa kaupoissa.
Olin aiemmin katsellut vastarannalla olevaa saarta Ile Sainte-Marguerite, joka näkyi myös Golfe Juanin rannalta. Saareen pääsi Cannesista veneellä jonka lähtöön saatiin koordinaatit turisti-infosta. Oli hienoa nähdä rantaviivaa myös mereltä käsin.
Saarella oli upea 1600-luvun linna museoinenn ja vankityrmineen. Saarelta löytyi myös ravintoloita ja kioskeja. Saaren keskellä oli luonnontilassa oleva järvi ja sen ympärillä kiersi luontopolku. Ylhäältä linnasta oli hienot maisemat mantereen suuntaan. kuvia täältä tuli otettua ehkä eniten koko reissussa.
Käytiin lopuksi saaren rannalla uimassa ja Nuppukin uskaltautui veteen.
Illalla alettiin pikkuhiljaa pakkailemaan ja siivoilemaan vuokra-asuntoamme.

Päivä 11.

Jenni haki aamulla aamiaiseksi "lettuleipää" leipäkaupasta jota dippailtiin oliiviöljyssä ja torilta tuoreita marjoja ja hedelmiä. Aamupäivä vietettiin rauhassa talolla mutta puolilta päivin innostuttiin lähtemään Nizzaan. Meillä kävi huono tuuri junalippujen ostossa. Lippujonossa meni noin puoli tuntia ja meidän juna ehti siinä välissä mennä. Seuraavaa odotettiin puolitoista tuntia. Lounastimme Golfe Juanissa junaa odotellessa.
Nizza oli suurkaupunki josta me nähtiin vain pintaraapaisu. Käveltiin pääostoskatua ristiin rastiin ja shoppailtiin muutamia juttuja. Välissä syötiin sushsit aika kivassa pienessä sushibaarissa.
Illallinen nautittiin oman kylän ravintolassa, taas kerran oli hyvät pöperöt viineineen ja jälkkäreineen.

Päivä 10.

Perusaamupalasetti; sämpylöitä, croissantteja ja pullaa. Mitenköhän tytöille maistuu kaurapuuro ja ruisleipä reissun jälkeen?
Edellisenä päivänä lapsille luvattiin että mennään taas uima-altaille. Kohteeksi valikoitui Antibes.
Torilta napattiin evääksi hedelmiä ja kasibussilla päästiin perille. Taaskaan ei shortseissa ollut pääsyä altaille ja jouduin tyytymään automaatista ostettuihin liian pieniin uikkareihin. Näin nöyryytetään turistia.
Paikka oli hieno verrattuna edelliseen Vallauriksen uimahalliin. Altaita oli ulkona sekä sisällä ja lapset viihtyivät hyvin.
Sieltä jatkettiin matkaavenesataman kautta Antibesin vanhaan kaupunkiin jossa kävimme syömässä. Jälkkäriksi paikallista itsetehtyä jäätelöä. Vatsat täynnä kierreltiin kaupunkia ja poikettiin muutamissa kaupoissa. Lopuksi päätettiin poiketa Picasso museossa joka sijaitsi vanhassa upeassa linnassa.
Illan päätteeksi kotona tytöt järjestivät vanhemmille täyden palvelun illan johon sisältyi vaahtokylpy ja siellä nautittu iltapala. Sitten meidät peiteltiin sänkyyn johon tarjoiltiin lehtiä ja kirjoja luettavaksi. :)

Päivä 9.

Aamu alkoi tuttuun tapaan croissanteilla ja potongilla. Jenni tunsi olonsa sen verran paremmaksi että päätettiin lähteä junalla Monacoon. Ostimme päivälipun junassa matkustamista varten jolla perhe sai matkustaa päivän junalla. Matka Monacoon kesti tunnin. Juna-asemalta astuessa ulos tuntui kuin olisimme tulleet saunaan.
Oli  t o d e l l a  kuuma päivä.
Näkymä Monacossa oli upea. Korkea vuoristo ympäröi suurta luxusjahtisatamaa. Rahan läsnäolo näkyi joka puolella. Jaottelu oli selvä; oli ökyrikkaat miljardöörit ja turistit. Silmänruokaa riitti, upeita autoja, rakennuksia ja jahteja.
Haettiin lounaaksi täytettyjä patonkeja ja juomia. Patongit syötiin jahtien seassa satamassa ja heiteltiin kaloille jämät.
Käveltiin rantaa pitkin maisemia ihastellen ja löydettiin Jardin Japonais de Monaco eli japanilainen puutarha.
Kaikki alkoivat väsymään kuumuuteen eikä lapset innostuneet enää kiertelemään paikkoja enempää joten lähdimme takaisin Vallauriksen suuntaan.
Illalla Jennin jäädessä lepäilemään menimme tyttöjen kanssa syömään. Tilaukset eivät onnistuneet ihan nappiin; tilasin alkuruuaksi salaatin ja pääruuaksi kalaa sain kalasalaatin. Tytöille jälkkäriksi suklaajäätelöä ja mansikoita, saatiin mansikkajäätelöä.  Itse otin jälkiruuaksi juustolautasen joka oli taivaallisen hyvää. Jennille haettiin take away sushit kotiin.

Päivä 8.

Jennin sairastelu alkoi riittää ja päätettiin että etsitään tänään jostakin lääkäri. Neuvoa kysyimme apteekista ja vastaanotto löytyikin suhteellisen läheltä. Pienen kielimuurin jälkeen Jenni sai kassillisen lääkkeitä. Diagnoosi, jokin infektio jäi meille vähän epäselväksi mutta todella ystävällistä palvelua saimme. Jennin jäädessä toipumaan me lähdettiin tyttöjen kanssa etsimään uima-allasta. Eilinen medusa episodi oli jättänyt jälkensä eikä meressä uinti tullut kyseeseen. Ihan lähistöltä uimapaikkaa ei löytynyt mutta kohtuullisen bussimatkan jälkeen kylläkin. Bussilta harhailtiin pariin eri väärään suuntaan ja kysymällä löydettiin oikeaan. Loppumatka vielä juostiin ystävällisen rekkauskin perässä joka saattoi meidät perille. Tässä uimahallissa oli uimalakkipakko ja jalassa piti olla speedot. Paikan päältä sai hienot lakit ja sain erikoisluvalla uida tämän ainoan kerran uimashortseissa.
Paikallinen väki on todella avuliasta ja ymmärtäväistä. Illallinen nautittiin paikallisessa kalaravintolassa; kolme ruokalajia ja roseet. Huonoa ruokaa ei ole vielä tullut vastaan. Kaikki ruoka tehdään lähiseudun raaka-aineista ja on todellakin maistuvaa.

Päivä 7.

Aamiainen tehtiin ekaa kertaa kaapin antimista. Oltiin päätetty että tämä päivä vietetään kotikulmilla. Vallauriksessa oli Fete des peyssans, maalaisjuhlat ja sunnuntai huipentui kulkueisiin, tansseihin ja vanhojen autojen esittelyyn. Mikään ihmeellinen spektaakkeli ei ollut kyseessä mutta ihan hauskaa katseltavaa.
Jennin maatessa kipeänä koko päivän me päätettiin että nyt on hyvä hetki tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja mentiin mäkkiin syömään.
Illalla kävin vielä juoksemassa kympin lenkin joka oli taas ylä- ja alamäkeä. Täältä ei pahemmin tasaista löydy muualta kuin rantaviivalta. Jalankulkijat on kaiken kaikkiaan otettu surkeasti huomioon teitä tehdessä. Tien vieressä on todella onneton kaistale ja välillä ei edes sitäkään. Autojen nopeudet on kuitenkin kovia. Juoksin kiemuraisia vuoristoteitä ja välillä sai tosissaan juosta kuin henkensä edestä. Pakko kysyä vinkkiä missä täällä voi juosta turvallisemmin.

Päivä 6.

Viikonloppuisin torielämä on vielä vilkkaampaa ja tarjonta runsaampaa. Aamiaiseksi syötiinkin paljon hedelmiä. Aamiaisella puntaroitiin päivän ohjelmaa ja tällä kertaa arvottiin matka vesieläinpuistoon Antibesiin Marinelandiin. Jennin vointi oli sen verran huono että lähdettiin sinne tyttöjen kanssa kolmistaan. Matka taitettiin ensin bussilla ja sitten junalla, joka menikin tosi kivuttomasti. Paikka löytyi helposti, juna-asemalta kävellen muutama sata metriä.
Suolaiselta tuntuvan sisäänpäsymaksun jälkeen oltiin ehkä siisteimmällä eläinpuistoalueella ikinä. Puisto oli kaikkea sitä mitä me ei oltu koskaan aiemmin nähty. Paikalla oli merileijonia, valaita, mursuja, jääkarhuja ja delfiinejä. Näille kaikille oli omat valtavat shownsa. Lisäksi sieltä löytyi kaikkia mahdollisia mereneläviä mm. haita ja rauskuja. Siellä vietimme koko päivän ja saimme todellakin koko rahalle vastinetta.
Kotimatkalla päätimme käydä vielä rannalla uimassa koska se sijaitsi sopivasti juna-aseman vieressä. Oltiin aiemmin jo päätetty että uikkarit otetaan joka reissulle mukaan jotta päästään aina uimaan kun siltä tuntuu. Yhtäkkiä Nuppu alkoi kesken uinnin huutamaan että joku puri häntä jalkaan. Siinä ihmettelin aikani että mikä juttu tämä voi olla. Onneksi eräs vanhempi rouva opasti meitä että kyseessä on varmasti medusa joka poltti Nuppua. Saimme lifeguardilta ensiavuksi jotakin voidetta ja asia oli sillä selvä. Ainoastaan pieni psyykkinen trauma taisi jäädä.

Päivä 5.

Aamulla haettiin Nupun kanssa vähän erilainen aamupala toisesta leipäkaupasta. Pullia, sämpylöitä, croissantteja ja torilta hedelmät. Päivän ohjelma oli vähän auki, niin me mentiin turisti-infoon tekemään suunnitelmia ja kyselemään tyhmiä. Lounas syötiin sillä matkalla kahvilassa, erilaisia piirakoita ja leivonnaisia. Iltapäivästä lähdettiin bussilla Antibesiin, 8km päässä olevaan kaupunkiin. Matka paikallisbussilla kesti tuskaisen kauan n.45min. Perillä oltiin vähän hukassa, ilman karttaa ja ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Lähdettiin suunnistamaan venesatamaa kohti ja siellä niitä luxusjahteja taas oli. Suurin Katara, 124m Qatarin emiirin jahti. Näyttävä ilmestys omine helikoptereineen.
Tytöt halusi uimaan niin me kierreltiin rantaa pitkin niin kauan että löytyi uimaranta. Kello alkoi olla jo seitsemän kun tajuttiin ettei olla syöty vielä, eikä meillä ollut mitään hajua mistä bussi lähtee takaisinpäin. No asioilla on tapana järjestyä, niin myös tällä kertaa. Pysäkki löytyi parin ohilaukauksen jälkeen ja aikaa bussin tuloon oli niin sopivasti, että ehdittiin käydä syömässä pizzat.
Illalla Vallauriksessa alkoi Fete des paysans, paikalliset maalaisjuhlat. Kävin katsastamassa tanssitilaisuuden, jossa lähinnä vanhemmat ihmiset tanssivat valssia tms, pienehkö tapahtuma.

Päivä 4.

Aamupalarutiinien jälkeen päätimme suunnistaa Golfe Juanin rannalle ja viettää päivän siellä. Ostimme torilta tuoreet hedelmät ja mansikat mukaan. Torilta mentiin bussiin, jolla pääsimme perille. Oli kunnon hellepäivä ja ranta oli tupaten täysi. Lapset ihmettelivät, että miten vesi voi olla niin suolaista. Ostettiin rantaleluja ja snorkkelit, näkyvyys vedessä oli kuitenkin aika huono. Rannalta poislähtiessä maisteltiin churroja, uppopaistettuja taikinatankoja sokerissa. Hyviähän ne oli. Päivällinen tehtiin läheisen italiakaupan antimista. Tuorepastaa, talonkastiketta ja parmesaania.
Ilta meni muuten aika rauhallisesti. Jenniä vaivasi flunssa ja mulla perinteisesti vatsa reistaili. Apteekista haettiin lääkitystä, imodiumia ja buranaa. Lapset sai vielä illalla maistella herkullista käsintehtyä jäätelöä jäätelöbaarista. Yläkerran kylpyamme on ollut tytöillä kovassa käytössä. Fanni haluaisi varmaan viettää koko loman siellä:)

Päivä 3.

Tämäkin aamu alkoi aikaisella patonkien ja croissantien haulla, niin kuin varmasti tulevatkin aamut. Leivät kämpille ja aamulenkille, illalla tulee niin aikaisin pimeää että lenkit tulee tehtyä aamun viileinä tunteina. Juostessa Golfe Juanin rannalle huomasin, että kylä jossa olemme, onkin kohtuullisen korkealla. Matka rannalle oli alamäkeä ja takaisin sitten raskasta ylämäkeä.
Päivän ohjelma oli matka Cannesiin. Menimme sinne bussilla joka maksoi euron per henkilö. Matka kesti noin tunnin vaikka kilometrejä oli vain kuusi.
Perillä meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Kiertelimme kauppoja ja käytiin katsastamassa se kuuluisa elokuvateatteri ja punainenmatto. Teatterin takana oli uimaranta ja venesatama. Satamassa riitti ihmeteltävää; veneitä joiden arvo on varmasti jossain suomen valtion budjetin tienoilla. Miehistö siellä kunnosti ja kiillotti kansia omistajien ehkä painaessa lisää laitonta rahaa jossain toisella puolella maapalloa. Upeita oli.
Lounastimme Läheisessä ravintolassa jossa söin elämäni ensimmäisen tartarpihvin.
Bussimatka sujui takaisin Vallaurikseen yhtä kivuttomasti kuin menomatkakin.
Päivällinen tehtiin itse asunnolla ja illalla käytiin vielä kävelyllä "oman kylän" kujilla. Tarkoitus oli käydä nauttimassa iltadrinkit ja katsella paikallista iltaelämää, jota ei sitten ollutkaan. Nautittiin roseet ja colat asunnon terassilla.

Päivä 2.

Päivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä, kun lämpimät patongit ja croissantit piti hakea leipomosta, myöhemmin niitä ei ehkä olisi enää saanut. Aamupala oli niitä, kahvia ja mehua jota löytyi jääkaapista valmiina. Maistelussa oli myös suklaacroissantteja jotka katosivat nopeasti parempiin suihin.
Syötyämme lähdimme tutustumaan vanhan kaupungin sokkeloisiin katuihin ja putiikkeihin. Alkuun ainakin teki mieli liikkua hitaasti ja imeä itseensä ranskalaista kyläelämän tunnelmaa. Kartan kanssa suunnistettiin paikalliseen Lidliin, jossa teimme isommat ruokaostokset talolle. Lounaaksi kanakastiketta ja pastaa kera pistoun.
Yritimme heti päästä paikallisten elämänrytmiin mukaan ja nukuimme kaikki pienet päiväunet.
Unien jälkeen suunnistimme pirteinä bussipysäkille, josta arvoimme oikean bussin Golfe Juanin uimarannalle. Rannalle päästyämme pilvet peitti auringon ja ukkonen alkoi jyristä. Oltiin rannalla noin tunti kun alkoi tulla kylmä, joten lähdimme takaisin talolle päin. Taas bussiarvontanmme osui oikeaan ja pääsimme perille. Ensimmäinen päivällinen nautittiin paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka ei kerännyt liikaa kehuja mutta palvelu oli ystävällistä.
Päivän aikana pariin otteeseen haettiin tuoreita hedelmiä lähitorilta. Ne maistui kaikille ja niitä haetaan lisää varmasti joka päivä. Jenni valitteli huonoa oloa, joten loppuilta oltiin rauhassa kämpillä.

Matka Vallaurikseen

Matka alkoi maanantaina kotoa klo 12. Muutaman mutkan kautta päädyimme uudelle lentoparkkialueelle navigaattorin ohjatessa meitä vähän miten sattuu. Sieltä saimme kuljetuksen kentälle jossa sormi suussa tehtiin ekat itsetsekkaukset koneeseen. Laukut hihnalle ja siitä ystävämme Paulin kanssa kierrokselle lentojenjärjestelykeskukseen eli Paulin työpaikalle. Sieltä oli upeat näkymät ympäri Helsinki-Vantaata ja saimme tarkempaa dataa meidän lennosta ja koneen sijainnista. Paulin hyvästeltyä meidät menimme turvatarkastuksen läpi kahville ja croissantille.

Lento meni sujuvasti (Norwegian) ja kolmen ja puolen tunnin kuluttua olimme Nizzassa. Meillä melkein oli vuokra-auto odottamassa, mutta vaikka varaus oli tehty niin autoja ei ollutkaan enää saatavana. 

Kentällä pääsin kokeilemaan ensimmäisiä ranskan sanoja bussilippuja tilatessa. Siirtyminen meni sujuvasti vaikka kuljettaja kysyikin neljä kertaa että olemmeko varmasti menossa Vallaurikseen. Bussilta oli reilu kilometrin kävelymatka laukkujen kanssa ihastuttavan kivitalomme pihaan. Tytötkin jaksoivat hienosti matkustaa ja vaikka olikin jo myöhä, kylpyammeeseen oli vielä päästävä. 

Jääkaapista löytyi viinejä ja kuoharia, jota oli pakko kilistellä matkan alkajaisiksi.
Asunto: 4 kerrosta kivitaloa, johon tuntui aluksi että eksyy. Tilaa oli aivan liikaakin. Talossa majoittuisi helposti toinenkin perhe.