Päivä 4.

Aamupalarutiinien jälkeen päätimme suunnistaa Golfe Juanin rannalle ja viettää päivän siellä. Ostimme torilta tuoreet hedelmät ja mansikat mukaan. Torilta mentiin bussiin, jolla pääsimme perille. Oli kunnon hellepäivä ja ranta oli tupaten täysi. Lapset ihmettelivät, että miten vesi voi olla niin suolaista. Ostettiin rantaleluja ja snorkkelit, näkyvyys vedessä oli kuitenkin aika huono. Rannalta poislähtiessä maisteltiin churroja, uppopaistettuja taikinatankoja sokerissa. Hyviähän ne oli. Päivällinen tehtiin läheisen italiakaupan antimista. Tuorepastaa, talonkastiketta ja parmesaania.
Ilta meni muuten aika rauhallisesti. Jenniä vaivasi flunssa ja mulla perinteisesti vatsa reistaili. Apteekista haettiin lääkitystä, imodiumia ja buranaa. Lapset sai vielä illalla maistella herkullista käsintehtyä jäätelöä jäätelöbaarista. Yläkerran kylpyamme on ollut tytöillä kovassa käytössä. Fanni haluaisi varmaan viettää koko loman siellä:)

Päivä 3.

Tämäkin aamu alkoi aikaisella patonkien ja croissantien haulla, niin kuin varmasti tulevatkin aamut. Leivät kämpille ja aamulenkille, illalla tulee niin aikaisin pimeää että lenkit tulee tehtyä aamun viileinä tunteina. Juostessa Golfe Juanin rannalle huomasin, että kylä jossa olemme, onkin kohtuullisen korkealla. Matka rannalle oli alamäkeä ja takaisin sitten raskasta ylämäkeä.
Päivän ohjelma oli matka Cannesiin. Menimme sinne bussilla joka maksoi euron per henkilö. Matka kesti noin tunnin vaikka kilometrejä oli vain kuusi.
Perillä meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Kiertelimme kauppoja ja käytiin katsastamassa se kuuluisa elokuvateatteri ja punainenmatto. Teatterin takana oli uimaranta ja venesatama. Satamassa riitti ihmeteltävää; veneitä joiden arvo on varmasti jossain suomen valtion budjetin tienoilla. Miehistö siellä kunnosti ja kiillotti kansia omistajien ehkä painaessa lisää laitonta rahaa jossain toisella puolella maapalloa. Upeita oli.
Lounastimme Läheisessä ravintolassa jossa söin elämäni ensimmäisen tartarpihvin.
Bussimatka sujui takaisin Vallaurikseen yhtä kivuttomasti kuin menomatkakin.
Päivällinen tehtiin itse asunnolla ja illalla käytiin vielä kävelyllä "oman kylän" kujilla. Tarkoitus oli käydä nauttimassa iltadrinkit ja katsella paikallista iltaelämää, jota ei sitten ollutkaan. Nautittiin roseet ja colat asunnon terassilla.

Päivä 2.

Päivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä, kun lämpimät patongit ja croissantit piti hakea leipomosta, myöhemmin niitä ei ehkä olisi enää saanut. Aamupala oli niitä, kahvia ja mehua jota löytyi jääkaapista valmiina. Maistelussa oli myös suklaacroissantteja jotka katosivat nopeasti parempiin suihin.
Syötyämme lähdimme tutustumaan vanhan kaupungin sokkeloisiin katuihin ja putiikkeihin. Alkuun ainakin teki mieli liikkua hitaasti ja imeä itseensä ranskalaista kyläelämän tunnelmaa. Kartan kanssa suunnistettiin paikalliseen Lidliin, jossa teimme isommat ruokaostokset talolle. Lounaaksi kanakastiketta ja pastaa kera pistoun.
Yritimme heti päästä paikallisten elämänrytmiin mukaan ja nukuimme kaikki pienet päiväunet.
Unien jälkeen suunnistimme pirteinä bussipysäkille, josta arvoimme oikean bussin Golfe Juanin uimarannalle. Rannalle päästyämme pilvet peitti auringon ja ukkonen alkoi jyristä. Oltiin rannalla noin tunti kun alkoi tulla kylmä, joten lähdimme takaisin talolle päin. Taas bussiarvontanmme osui oikeaan ja pääsimme perille. Ensimmäinen päivällinen nautittiin paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka ei kerännyt liikaa kehuja mutta palvelu oli ystävällistä.
Päivän aikana pariin otteeseen haettiin tuoreita hedelmiä lähitorilta. Ne maistui kaikille ja niitä haetaan lisää varmasti joka päivä. Jenni valitteli huonoa oloa, joten loppuilta oltiin rauhassa kämpillä.

Matka Vallaurikseen

Matka alkoi maanantaina kotoa klo 12. Muutaman mutkan kautta päädyimme uudelle lentoparkkialueelle navigaattorin ohjatessa meitä vähän miten sattuu. Sieltä saimme kuljetuksen kentälle jossa sormi suussa tehtiin ekat itsetsekkaukset koneeseen. Laukut hihnalle ja siitä ystävämme Paulin kanssa kierrokselle lentojenjärjestelykeskukseen eli Paulin työpaikalle. Sieltä oli upeat näkymät ympäri Helsinki-Vantaata ja saimme tarkempaa dataa meidän lennosta ja koneen sijainnista. Paulin hyvästeltyä meidät menimme turvatarkastuksen läpi kahville ja croissantille.

Lento meni sujuvasti (Norwegian) ja kolmen ja puolen tunnin kuluttua olimme Nizzassa. Meillä melkein oli vuokra-auto odottamassa, mutta vaikka varaus oli tehty niin autoja ei ollutkaan enää saatavana. 

Kentällä pääsin kokeilemaan ensimmäisiä ranskan sanoja bussilippuja tilatessa. Siirtyminen meni sujuvasti vaikka kuljettaja kysyikin neljä kertaa että olemmeko varmasti menossa Vallaurikseen. Bussilta oli reilu kilometrin kävelymatka laukkujen kanssa ihastuttavan kivitalomme pihaan. Tytötkin jaksoivat hienosti matkustaa ja vaikka olikin jo myöhä, kylpyammeeseen oli vielä päästävä. 

Jääkaapista löytyi viinejä ja kuoharia, jota oli pakko kilistellä matkan alkajaisiksi.
Asunto: 4 kerrosta kivitaloa, johon tuntui aluksi että eksyy. Tilaa oli aivan liikaakin. Talossa majoittuisi helposti toinenkin perhe.